Vuonna 1901 arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ostivat Kirkkonummelta Vitträsk-järven rannalta Marievikin palstan, jolle nousi heidän ateljeekotinsa Hvitträsk. Samana vuonna valmistui Brysselissä talo, jonka Victor Horta oli rakentanut vuodesta 1898 itselleen kodiksi ja työhuoneeksi ja jolle hän piirsi myös valaisimet, ovenkahvat ja naulakot. Nykyään se on Horta-museo rue Américainella Saint-Gillesissä, ja kävin siellä sunnuntaina 25. lokakuuta.
Väitteeni: se, joka piirtää huoneen, piirtää myös tuolin, ja toimisto onnistuu, kun kalusteet tulevat suunnitelmaan samana päivänä, jona päätetään, mihin valo osuu. Kun kalusteet tilataan vasta valmiiseen rakennukseen, jonka pohjan joku muu on piirtänyt muista syistä, ollaan myöhässä.
Hortan toimistossa valos hyväksyttiin ennen kuin käsityöläinen sai työn
Ateljeen seinällä oleva paneeli kertoo, miten Hortan toimisto teki työtä. Joskus hän valvoi öitä, ja inspiraation vallassa piirustuksia syntyi kynästä tiheään ja nopeasti. Luonnos lähetettiin kerrokseen, jossa työskentelivät piirtäjät, joita oli vuonna 1901 kaikkiaan yhdeksäntoista, ja yksi heistä piirsi sen mittakaavaan. Sieltä piirustus jatkoi kellariin, jossa kolmen kuvanveistäjän ryhmä teki siitä valoksen. Arkkitehti valvoi jokaista vaihetta tarkasti, ja vasta hyväksytty valos lähti käsityöläiselle, jonka odotettiin toistavan sen täsmälleen.
Nykyään sama vaihe kulkee nimellä näyte tai prototyyppi. Viilunäyte ikkunan ääressä ja tuoli, jolla on ehditty istua pitkään, näyttävät sen, mitä kuvasto ei näytä. Minusta Hortan valoksella ja tämän päivän näytteellä on sama tehtävä: ratkaista asia silloin, kun sen vielä voi muuttaa. Kun toimistoon valitaan design-tuolit, näytteen pyytäminen on tapa astua tähän ketjuun oikeasta päästä.
Rue Américainella kalusteet olivat osa seiniä
Rue Américainen työhuoneen selitekyltti kertoo, että alun perin seinät oli verhottu kiinteillä kalusteilla, jotka kehystivät myös takan, ja takka on ainoa tuosta järjestelystä jäljelle jäänyt osa. Tunnelman palauttamiseksi huoneeseen on tuotu erään maalaistalon hyllyt ja täytetty ne kansioilla, joissa on täällä vuosina 1901–1919 suunniteltujen rakennusten nimet. Huoneen työpöydän Horta piirsi itse, ja se oli aikanaan käytössä hänen maaseutuasunnossaan Vallonian Brabantissa. Talon ja ateljeen Horta myi vuonna 1919. Museona talo on toiminut vuodesta 1969, ja vuodesta 2000 se on Unescon maailmanperintökohde yhdessä Hôtel Tasselin, Hôtel Solvayn ja Hôtel van Eetvelden kanssa.
Budoaarissa on tuoli, jonka Horta piirsi omaan kotiinsa suunnilleen samoihin aikoihin, kun taloa rakennettiin. Sen samettiverhoilun hän valitsi itse maailmansotien välillä sopimaan uuteen asuntoonsa. Kattovalaisimet ovat alkuperäiset eivätkä ole koskaan lähteneet talosta. Toisessa huoneessa pystykehyksiin on koottu marmorien, puulajien ja kankaiden näytteitä. Hôtel Solvayssa Horta oli piirtänyt jokaisen yksityiskohdan: kalusteet, matot, valaisimet, astiat ja jopa ovikellon.
Mallihuoneessa pöytä on peitetty punaisella kankaalla, ja pöydällä on tammituoli, jonka istuin odottaa yhä verhoilua; tuolin vieressä on sen selkänojan valkoinen malli. Minulle valkoinen malli näyttää siltä hetkeltä, jolloin muoto lakkaa olemasta piirustus ja muuttuu esineeksi, jota voi arvioida käsin.
Kirkkonummella arkkitehdit rakensivat itselleen oman ateljeekodin
Suomalaiselle lukijalle lähin vertailukohta Hortan talolle on Hvitträsk, 25 kilometriä Helsingistä länteen. Päärakennus valmistui 1903, ja Hvitträsk toimi arkkitehtien kotina ja työtilana; tilava ateljee sijoitettiin päärakennuksen kahden siiven väliin. Suomen kansallismuseo, jonka hoidossa talo nykyään on, kutsuu Hvitträskiä kokonaistaideteokseksi, ja sisustuksia toteuttivat eräät aikansa tunnetuimmista sisustajista ja taiteilijoista. Hvitträskissä suunniteltiin myös Kansallismuseon rakennus. Talon irtaimisto huutokaupattiin vuonna 1969, ja yleisölle Hvitträsk on ollut avoinna vuodesta 1971.
Hortan ketju toistuu nykyisessä kalustesuunnitelmassa
Hortan ketju ja nykyisen kalustesuunnitelman ketju sopivat rinnakkain, vaihe vaiheelta. Luonnos. Hortalla piirustus syntyi arkkitehdin kynästä. Nykyään sen vastine on ensimmäinen pohja, johon kalusteet on piirretty ikkunoiden ja kulkureittien kanssa. Mittakaava. Piirtäjä vei luonnoksen todellisiin mittoihin. Nykyään se tarkoittaa mitoitettua pohjaa, josta näkyy, kuinka kaukana vieraan tuoli on pöydän takana istuvasta.
Valos. Kuvanveistäjät tekivät kappaleen, jota arkkitehti saattoi arvioida. Nykyään se on näyte tai prototyyppi, joka katsotaan oikeassa valossa. Käsityöläinen. Hyväksytty valos toistettiin tarkasti. Nykyään tuotanto noudattaa sitä, mikä näytteestä hyväksyttiin.
Kun pohja piirretään yhdessä paikassa ja tuolit valitaan toisessa, valkoista mallia ei pidä kädessään kukaan: näin luen mallihuoneen pöytää. Sille, joka huoneessa työskentelee, ero näkyy pieninä asioina, joita ei tarvitse jälkikäteen korjata. Pöytä, jonka paikka päätettiin ikkunan kanssa, saa päivänvalon sivulta eikä näytön päälle. Vierastuolin etäisyys on piirretty pohjaan, joten tapaaminen alkaa ilman tuolien siirtelyä. Kaapeille löytyi paikka samassa piirustuksessa, ja huoneen paras seinä jäi vapaaksi. Vieras, joka astuu sisään, näkee yhtenäisen tilan, ja uskon, että hän liittää sen ihmiseen pöydän takana. Kirjoitin lokakuussa johtajan huoneesta artikkelissa johtajan työpöytä Italiasta; Hortan talo lisää siihen, että huone alkaa pohjapiirroksesta.
Kalustekeskustelun paikka on siis ensimmäinen kokous arkkitehdin kanssa. Suunnittelijoiden kanssa työskentelemme omaa kanavaa pitkin, ja sen nimi on Trade-ohjelma arkkitehdeille ja sisustusarkkitehdeille: pohja ja hankintaerittely syntyvät yhdessä, näytteet keskellä pöytää. Ilman suunnittelijaa kalustava voi tehdä saman itse: piirtää kalusteet pohjaan ennen kuin valitsee mallit, ja pyytää näytteen ennen kuin allekirjoittaa tilauksen.
Kalusteet tilataan muuttopäivää varten, mutta ne valitaan luonnospöydän ääressä.
Nopeat vastaukset
Mikä on Horta-museo?
Se on arkkitehti Victor Hortan koti ja ateljee, jonka hän rakensi itselleen vuosina 1898–1901 osoitteeseen rue Américaine 23–25 Saint-Gillesiin Brysseliin. Horta myi talon vuonna 1919. Museona se on toiminut vuodesta 1969, ja vuodesta 2000 se on Unescon maailmanperintökohde. Museossa on esillä Hortan ja hänen aikalaistensa suunnittelemia kalusteita, esineitä ja taideteoksia.
Suunnitteliko Horta myös talojensa kalusteet?
Kyllä. Rue Américainen talolle hän piirsi valaisimet, ovenkahvat ja naulakot, ja hänen työhuoneensa seinät oli alun perin verhottu kiinteillä kalusteilla. Hôtel Solvayssa hän piirsi jokaisen yksityiskohdan kalusteista ja matoista ovikelloon asti.
Miten Hortan toimisto työskenteli?
Museon paneelin mukaan arkkitehdin luonnos meni piirtäjille, joita oli vuonna 1901 yhdeksäntoista ja jotka piirsivät sen mittakaavaan. Kellarissa kolme kuvanveistäjää teki siitä valoksen, ja Hortan hyväksymä valos lähti käsityöläiselle, jonka piti toistaa se täsmälleen.
Onko Suomessa vastaavaa arkkitehtien ateljeekotia?
On. Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen Hvitträsk Kirkkonummella valmistui vuonna 1903 arkkitehtien kodiksi ja työtilaksi. Suomen kansallismuseo hoitaa sitä ja kutsuu sitä kokonaistaideteokseksi.
Milloin kalusteet kannattaa valita toimistohankkeessa?
Minun käsitykseni mukaan jo ensimmäisessä kokouksessa arkkitehdin kanssa, kun päätetään valosta, kulkureiteistä ja seinistä. Ennen tilausta näyte kädessä tekee saman työn, jonka Hortan toimistossa teki valos.